Keskustelu painotetusta opetuksesta on käynyt jo pitkään kuumana. Teimme Koulujen Musiikinopettajat ry:n kanssa asiasta julkilausuman, mutta asia on pyörinyt edelleen paljon mielessä, ja on pakko päästä purkamaan vielä omia, henkilökohtaisia ajatuksia aiheesta kirjalliseen muotoon.
Ennen asiaan pureutumista kuitenkin vielä pieni muistutus. Kuten blogi-sivuni alussa kirjoitan, blogini ajatukseni ovat henkilökohtaisia, eivätkä edusta työnantajani tai sidosryhmieni yleistä kantaa.
Helsingin kaupungissa on siis menossa käsittelyyn ehdotus luokkamuotoisen painotetun opetuksen lakkauttamisesta. Kun puutarha voi huonosti, on saatu idea kaataa kukkiva omenapuu. Ehdotetuilla toimilla voi olla jopa päinvastaiset vaikutukset, jotka tulee myös arvioida harkiten ja vakaasti. Esimerkeiksi päinvastaisista vaikutuksista on annettu muun muassa hakeutuminen painotettuun opetukseen nykyistä kauemmas, tai hakeutumalla esimerkiksi yksityisten koulujen piiriin, joita uudistus ei koskisi.
Helsingin Sanomien artikkelissa tutkijat Huilla ja Kosunen kertovat, miksi painotusluokista pitäisi luopua. Kyseisiä tutkijoita pyydettiin kokoamaan tutkimustietoa taustamateriaaliin, joka on annettu Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston jäsenille. Uudistus tulee päätöksentekoon todennäköisesti syksyllä ja toteutuessaan se astuisi voimaan vuoden päästä syksyllä, elokuussa 2024.
Ajatus puuttua segregaatioon lakkauttamalla luokkamuotoinen painotettu opetus tuntuu absurdilta. Vertauskuvallisesti tuntuu siltä, että paketti on Rovaniemellä, mutta sitä lähdetään hakemaan Espanjasta. Tuntuu myös harmilliselta, että koulua ja ennen kaikkea oppilaita käytetään taas kerran pelinappulana pelissä, johon he eivät ole edes osallisia.
Pureudutaan seuraavaksi muutamaan Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltujen tutkijoiden väittämiin hieman tarkemmin:
"Vanhempien täytyy tuntea koulujärjestelmä ja myös ymmärtää, mitä etua painotetusta opetuksesta voi olla."
Tätä väitettä ei ole kiistäminen. Nyt asia näyttäytyy kuitenkin siten, että kaupungissa on paljon hyviä ulkoliikunta-alueita, jotka päätetään sulkea sen takia, että kaikki eivät ole niistä kuulleet eivätkä sen takia pääse osallisiksi niistä saataviin hyötyihin. Tehtäisiinkö näin todellisuudessa? Ei. Sen sijaan pohdittaisiin, kuinka ulkoliikunta-alueiden pariin saataisiin entistä enemmän liikkujia ja niistä saatavat hyödyt maksimoitua.
Itseäni kiinnostaa ennen kaikkea kysymys, onko mahdollisuudesta hakeutua painotettuun opetukseen viestitty kaupungin sisällä tarpeeksi hyvin. Olisi mielenkiintoista saada tietää esimerkiksi kuinka monella eri kielellä painotettuun opetukseen hakeutumisesta löytyy tietoa vaikkapa juuri Helsingin kaupungin nettisivuilta, ja kuinka hyvin asiasta kerrotaan niissä kouluissa, joissa painotettua opetusta ei tällä hetkellä järjestetä. Ovatko perheet tämän osalta yhdenvertaisessa asemassa?
Perheillä on usein sosiaalista pääomaa, esimerkiksi tuttavapiiri, jossa lapsen ohjaaminen painotusluokalle on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Koen, että positiivinen asia, sosiaalinen pääoma, on käännetty negatiiviseksi argumentiksi, ja nyt puhutaan kuitenkin sellaisesta opetuksesta, jonka pariin kuka tahansa lapsi ja nuori voi hakeutua. On varmasti totta, että osa vanhemmista ovat valveutuneempia asian suhteen, ja uskon myös, että tutkimukset tuovat esiin sen, että painotettuun opetukseen saatetaan hakeutua tällä hetkellä tietynlaisista taustoista enemmän kuin toisista. Mutta se ei ole kuitenkaan hakevien perheiden syy, joiden valokeilaan nostaminen tuntuu väärältä.
Rahallakin on väliä. Harrastuneisuudesta on usein etua hakuprosessissa. Ja jos hakeutuu omaa lähikoulua kauemmas, täytyy perheellä ehkä olla rahaa myös bussilippuun.
Tartun ensiksi tuohon bussilippuongelmaan, joka on tosi, sillä kaupunki ei maksa lapsen pitkää koulumatkaa, mikäli kyseessä on matka johonkin muuhun, kuin omaan määrättyyn lähikouluun. Taas kerran sen sijaan, että verrataan perheitä keskenään, ihmettelen sen sijaan, miksi kaupunki ei ole valmis tulemaan vastaan ja tukemaan rahallisesti päivittäisen bussilipun verran motivoituneita lapsia, jotta he saisivat opiskella sitä, mihin oma intohimo heitä ohjaa siellä, missä siihen olisi mahdollisuus. EDIT 4.3.: Sain lukijalta kommentin, että Helsingissä koululaiset saavat HSL:n koululaiskortin yli 2km koulumatkoihin myös muualle, kuin omaan määrättyyn lähikouluun. Hienoa – silloin perheen ei tarvitse siis ostaa lippua itse ja kaikki perheet ovat yhdenvertaisessa asemassa tämän suhteen.
Sitten tuohon ensimmäiseen argumenttiin. Uskallan väittää, että takaamalla riittävät resurssit laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä alku- ja perusopetukseen taattaisiin yhä useammalle lapselle yhtäläinen mahdollisuus hakeutua ja päästä musiikkiluokalle varsinkin kolmannelle vuosiluokalle riippumatta siitä, onko lapsella rahalla ostettua harrastuneisuutta vai ei. Esimerkiksi juuri ryhmäkoilla on suuri merkitys taito- ja taideaineiden opetuksessa.
Nyt olisi nopeiden päätösten sijaan aiheellista miettiä, kuinka painotettua opetusta voitaisiin lisätä eri keinoin ja toteutusmallein useampaan kouluun, jotta entistä suurempi joukko pääsisi sen pariin. Tähän annetaan myös Helsingin Sanomien artikkelissa hyvä näkökulma:
Siinä missä hyväosaisilla alueilla sijaitsevat painotusluokat saattavat houkutella lapsia muualtakin kuin lähialueilta, huono-osaisten alueiden kouluissa järjestetty painotettu opetus saattaa lisätä erityisesti koulun paikallista vetovoimaa.
Siitä huolimatta nyt annetuksessa ehdotuksessa ainoa näkökulma on ajaa painotusluokkien asemaa alaspäin sen sijaan, että nähtäisiin niiden potentiaali nimenomaan segregaation torjumisessa lisäämällä mahdollisuuksia ryhmämuotoiseen painotettuun opetukseen laajemmin. Tällöin siitä saatavat - myös tutkimuksin osoitetut merkittävät hyödyt - saataisiin laajemmin käyttöön.
Painotetun opetuksen saavutettavuutta voitaisiin parantaa pohtimalla esimerkiksi vaihtoehtoisia testejä nykyisten valintakokeiden rinnalle. Samalla voitaisiin miettiä uusia, erilaisia toteutustapoja painotettuun opetukseen nykyisten mallien rinnalle. Tällaiset uudistukset eivät saa kuitenkaan tapahtua nykyisen systeemin kustannuksella, ja niiden suunnittelu vaatisi kaiken lisäksi riittävät taloudelliset sekä ajalliset resurssit. Kouluilla on myös paras tietämys siitä, kuinka painotettu opetus on käytännön syistä parasta järjestää, ja tämä autonomia tulisi säilyttää.
Se, että lapsi ja nuori saa kokemuksen siitä, että saa kuulua johonkin porukkaan, on yksi suurimmista ja tärkeimmistä asioista, mitä peruskoulu voi opetuksen lisäksi tarjota. Se luo väistämättä positiivisia myötävaikutuksia myös muuhun koulunkäyntiin ja hyviä eväitä elämän varrelle. Se hyvä, mikä koulussa luodaan, heijastuu myös laajemmin yhteiskuntaan. Siksi painotettu opetus ryhmämuotoisena on tärkeää säilyttää. Nyt sitä ollaan ajamassa alas, ja sillä voi olla ikäviä seuraksia, joita ei vielä osata ennakoida.
Tuntuu, että keskusteluissa on myös unohdettu kokonaan se, että jo tavallistenkin luokkien sisällä oppilaiden väliset erot kasvavat vuosi vuodelta suuremmiksi, ja vaikka tähän on yritetty opetuskentältä pyytää apua esimerkiksi peräänkuuluttamalla riittäviä resursseja, huudot kaikuvat tyhjyyteen. Tasapäistäminen ei voi olla ratkaisu kaikkeen, vaan muitakin ratkaisuja on keksittävä. Lisäksi kuten alussa mainitsin, koulun hartioille ei saisi myöskään laittaa sellaista painoa, joka ei sille suoranaisesti kuulu.
Toivon, että pelkän poliittisen päätöksenteon sekä tilanteen toteamisen sijaan otettaisiin aikalisä, jonka aikana keskusteluun ja ratkaisu- ja kehitysehdotuksiin osallistettaisiin laajempi joukko ammattilaisia.
Päättäjät, teille on nyt annettu suuri valta. Käyttäkää sitä viisaasti ja harkiten.
